Maastohiihto muuttaa hieman muotoaan viikonlopusta toiseen. Yhtenä päivänä hiihdetään yksin kelloa vastaan, toisena koko porukka ampaisee matkaan samalla kertaa. Kun päälle lisätään sprintti, skiathlon sekä perinteinen ja vapaa hiihtotapa, laji muuttuu yllättävän paljon eri kilpailujen välillä.

Perinteinen vai vapaa – sillä on oikeasti väliä

Ensimmäinen asia löytyy yleensä kilpailun nimen perästä: perinteinen tai vapaa.

Perinteisellä mennään ladun suuntaisesti muun muassa vuorohiihtäen ja tasatyöntäen. Vapaalla tyylillä sukset levitetään luistelupotkuun, ja meno näyttää jo silmäänkin aivan erilaiselta.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta urheilijoiden välillä erot voivat olla isoja. Joku pystyy taistelemaan voitosta perinteisellä, mutta putoaakin vapaalla kauas kärjestä. Toisella homma menee taas juuri päinvastoin.

Kuten arvata saattaa, myös vedonlyönti elää kilpailumuodon mukana. Sprintissä suosikkina oleva hiihtäjä voi 50 kilometrillä olla vain yksi muiden joukossa.

Väliaikalähdössä järjestys ladulla voi hämätä

Väliaikalähtö on vanhan liiton hiihtoa.

Hiihtäjät lähtevät matkaan yksi kerrallaan lyhyin väliajoin, joten ladulla ensimmäisenä oleva ei välttämättä johda kilpailua lainkaan. Hän saattaa olla todellisuudessa minuutinkin kärkeä jäljessä.

Kello ratkaisee.

Katse kannattaakin keskittää väliaikapisteisiin. Hiihtäjä voi tulla televisiokuvassa yksin metsästä, eikä vieressä näy ketään. Samaan aikaan hän käy sekuntitaistelua aivan toisella puolella latua olevan kilpailijan kanssa.

Yhteislähdössä tätä ongelmaa ei ole. Porukka ampaisee matkaan kerralla ja ensimmäisenä maaliviivan ylittävä voittaa. Peesissä voidaan säästellä voimia, ja maaliviivalla taistella rinta rinnan, mikäli kilpailu on tiukka.

Skiathlonissa vaihdetaan kesken kaiken myös sukset

Skiathlon on vähän kuin kaksi hiihtokilpailua niputettuna yhdeksi.

Alku mennään perinteisellä. Matkan puolivälissä tullaan stadionille, vaihdetaan sukset ja jatketaan vapaalla. Kello ei tietenkään odottele vaihdon aikana.

Milano-Cortinan olympialaisissa sekä miehet että naiset hiihtivät 10 + 10 kilometrin skiathlonin. Samoissa kisoissa ohjelmassa olivat myös sprintit, väliaikalähdöt, viestit, parisprintit ja 50 kilometrin yhteislähdöt.

Skiathlonissa yhden hiihtotavan hallitseminen ei vielä riitä huipulle asti. Jos perinteisellä ottaa pari minuuttia takkiin, vapaan osuudella saa olla melkoinen moottori, jos aikoo vielä takaisin kärkeen.

Suksenvaihdossakin voi hukata muutaman sekunnin. Se kuulostaa parinkymmenen kilometrin matkalla vähältä, mutta kärkiporukassa niitä ei mielellään anneta ilmaiseksi.

Sprintissä homma voi olla ohi ennen kuin kanavalle eksyy

Sprintti on nimensä mukaisesti melko hätäinen.

Ensin hiihdetään aika-ajo, jonka parhaat etenevät erävaiheeseen. Sen jälkeen muutamaan minuuttiin mahtuu lähtökiihdytys, kyynärpäätaktiikkaa, ohituksia, loppukiriä ja valitettavan usein myös rikkinäisiä sauvoja.

Pitkällä matkalla pienen mokan ehtii vielä paremmin korjata, mutta sprintissä siihen ei välttämättä jää aikaa.

Parisprintissä mukaan tulee joukkuetoveri, ja hiihtäjät vuorottelevat osuuksia. Viestissä taas hiihtäjiä on yhteensä neljä, jolloin yhden huono päivä näkyy helposti koko joukkueen tuloksessa, eikä kaverin aiheuttamaa takamatkaa aina saa kurottua kiinni, vaikka kuinka yrittäisi.

Pituus kertoo vasta puolet kisasta

Kymmenen kilometrin hiihto ei siis vielä avaa kokonaiskuvaa riittävän tarkasti.

Pitää tietää, mennäänkö perinteisellä vai vapaalla, lähdetäänkö yksitellen vai porukalla ja onko kyseessä kenties skiathlon. Sen jälkeen alkaa jo hahmottaa, millaiselle hiihtäjälle kilpailu oikeasti sopii.

Viralliset kilpailumuodot, lähtötavat ja tarkemmat säännöt löytyvät Suomen Hiihtoliiton kilpailusäännöistä. Sieltä löytyvät omat sääntönsä muun muassa väliaikalähdölle, yhteislähdölle, sprintille, skiathlonille, parisprintille ja viestille.

Kun nuo erot tuntee, kisaa katsoo vähän eri silmällä.